Mielen Avoin Opisto toi lempeyttä arkeen – kolmas sija Välittämisen SM-kisoissa keskisuurten joukkueiden sarjassa

Mielen Avoin Opisto Tampereelta osoitti, että pienet teot voivat muuttaa maailmaa – tai ainakin päivää. Mielen Ry:n alaisuudessa toimiva opisto keräsi ympärilleen joukon välittämisestä innostuneita vapaaehtoisia ja sijoittui upeasti kolmanneksi Välittämisen SM-kisojen keskisuurten joukkueiden sarjassa.

– Innostuin kisasta heti, kun viestintäpäällikkömme mainitsi siitä uutiskirjeessä ja etsi osallistujia. Lähetin samantien omia ideoitani kisakeikoista – ja huomasinkin pian olevani vastuussa koko hommasta, kertoo opiston koordinaattori Kirsi Jokinen.

Yhdessä työtoverinsa ja vapaaehtoisten kanssa hän lähti rakentamaan kisakeikkoja, joista muodostui koko opistolle voimauttava ja yhteisöllinen kokemus.

Välittämistä halauksista loitsusaunaan

Kevään aikana järjestettiin kymmenittäin kisakeikkoja, joissa välittäminen näkyi ja tuntui:
– Virkattiin isoäidinneliöitä, järjestettiin metsärentoutuksia, jaettiin halauksia, maalattiin voimaannuttavia kiviä, kirjoitettiin kirjeitä, leivottiin munkkeja ja hoivattiin viljelypalstaa.

Erityisesti mieleen jäivät hetket, joissa tuntemattomien välinen yhteys syntyi pienistä eleistä.
– Halauspäivänä eräs ohikulkija totesi: ”Yritin olla tänään huonolla tuulella, mutta ei se näiden halausten jälkeen onnistunut.”

Toiselle osallistujalle kokemus oli kuin voimaantumisen räjähdys: ”Se hetki – se lämpö ja rakkaus – jätti jälkeensä valtavan voimaantumisen tunteen.”

Yhteisö voimaannuttaa – jokaisella on paikkansa

Mielen Avoimen Opiston kisatiimiin Toivon haltijoihin kuului ihmisiä eri elämäntilanteista ja ikäluokista – taaperoista eläkeikäisiin. Kaikille löytyi sopiva tapa osallistua:
– Joku halasi kadulla, toinen teki jotain muuta. Yhteinen nimittäjä oli halu välittää – ja halu tulla kohdatuksi.

– Kisakeikat antoivat osallistujille kokemuksen siitä, että myös omien haasteiden keskellä voi osallistua tärkeään yhteiseen tehtävään ja, että sillä on väliä, Kirsi kuvaa.

Tunnelma oli lämmin ja aito. Yhdessä tekeminen syvensi ystävyyksiä, toi uusia tuttavuuksia ja vahvisti yhteisöllisyyden tunnetta, joka kantaa kisakautta pidemmälle.

Loitsusaunassa kyyneleitä ja kiitollisuutta

Eräs koskettavimmista hetkistä oli kisakauden päättänyt Loitsusauna, jossa kävelylenkin ja yhteisten yrttivastojen jälkeen lausuttiin toivonloitsuja.
– Saimme kiitoksia, jotka jäävät sydämeen loppuelämäksi. Oli kuin jokaisen sisäinen valo olisi hetkeksi syttynyt palamaan entistä kirkkaammin, Kirsi kertoo.

Toipumisorientaatio käytännössä – ja sydänvalo, joka loistaa

Mielen Avoimen Opiston kisamatka oli paljon enemmän kuin yksittäisiä tapahtumia. Se oli käytännön esimerkki toipumisorientaatiosta – siitä, että ihmisellä on kyky vaikuttaa omaan elämäänsä ja olla merkityksellinen osa yhteisöä.

– Kun alat välittää toisista, välität samalla myös itsestäsi, Kirsi tiivistää.

Kisojen jälkeen osallistujat ovat yhä yhteydessä toisiinsa, ja monella on sydämessä tunne: ”Tämä tuli juuri oikeaan hetkeen. Tuli tarpeeseen.”

Välittämisen SM-kisat saavat jatkoa – ja niin saa sydänvalokin

Kolmas sija oli iloinen ja ansaittu tunnustus. Mutta tärkeintä oli matka itse – se, mitä yhdessä koettiin, opittiin ja rakennettiin.
– Toivomme, että Välittämisen SM-kisat jatkuvat myös tulevina vuosina. Maailma tarvitsee välittämistä ja yhteisöllisyyttä, jotta se olisi meille kaikille vähän lempeämpi paikka elää.

Ja ehkä se peitto, jota ensimmäisessä kisakeikassa aloitettiin virkkaamaan, valmistuu tänä syksynä. Silloin sekin kertoo omaa tarinaansa – siitä, miten pienistä neliöistä syntyy yhdessä jotain suurta.